Keep on beating ♥

Sori tätä vammasta postaustaukoa- vai mitä nimeä tästä haluukaan käyttää.
 Mä oon ihan oikeesti yrittäny toteuttaa sitä huonepostausta videolla, mut en osaa kertoo mun huoneesta- en edes oikeen tiedä että miten se pitäis tehdä. Hanna on ollu mulla kuvaajana, ja ite oon koittanu kuvata, mutta miksei se vaan onnistu ? Kuitenkin haluaisin sen teille tehdä ( videolla ), kun kerrankin on pyyntöjä tullu. Älkää silti odottako sitä ihan kauheesti, sillä vaikka lupaan sen tehdä, niin voi siinä vähän kestää. Jos tosissani kyllästyn sen kanssa, niin se tulee vaan tylsästi kuvina ..

2011

 Oon nyt mammalla, joten mulla ei oo mitää kuvia täällä .. Mutta tässä yks päivä käytiin flow parkissa. Olin aluks ihan vaan menossa kuvaamaan Hannaa sinne, mutta paikanpäällä vähän ehkä itekki innostuin. Siispä äiti makso mutkin sinne tartzanoimaan ! Karu totuus tästä " tartzanoinnista " iski vasten kasvoja siinä vaiheessa, kun seisoin puuhun kiinnitetyssä tasanteessa ja kiinnitin itteni kiinni niihin rautasiin turvavaijereihin. Hanna kiitää jo edellä, ja ite vaan paniikissa toteen että " hemmetti, ei täältä enää poiskaan pääse."
Itseasiassa eka rata ei edes ollu niin pelottava. Se oli suht helppo, ja nopeesti ohi- mutta seuraavana oli vuorossa ihan kummallinen ja tosi pelottava rata, jonka suoritin reippaasti ehkäpä puolessa tunnissa :D
Voin sanoo että meinasin kuolla järkytykseen, ja jos olisin tipu- ni olisin paskonu suoleni ulos ( ps. Iina kerto että tiput voivat tehdä niin ) Itku oli lähellä, ja roikuin vaan henkeni edessä siellä. Ja kaikkein nolointahan tässä asiassa oli se, että rata oli kaikkein helpoin, ja vaan ehkäpä neljän metrin korkeudessa. Mutta jos jollekkin on jäänyt epäselväksi, niin mulla on armoton korkeenpaikankammo. Normaalisti en uskalla kiivetä tikapuilla kolmanteen rappuun, joten aiikamoinen saavutus oli tä, ja oonki ihan super ylpee ! :) Ainakin tiedän että uudestaan en mee ! :)
Hanna ja kummisetä siellä keikkus ehkäpä jossain kahdentoista metrin korkeudessa parhaimmillaan, ja mä katon alhaalta päin ihan kauhuissani.

Ja vaikka tosiaan kiersin yhden radan vaan ( yhdessä radassa about 6 erilaista tehtävää. Ja traumatisoivaa puuhaa, enempää en uskaltanu :) niin mulla oli/ on edelleen kädet ja mahalihakset aivan saamarin kipeet.. 

Kuvia tapahtumasta lisään joskus tulevaisuudessa !

Mutta nyt oon todennäkösesti loppuloman Somerolla mammalla :) Ei täällä pahemmin mitään ohjelmaa oo, mutta koitan keksiä jotain- ettei mee vaan datailun ja makaamiseen.. Ainakin saa chillailla ilman häiritseviä naamoja.

Jeps, mutta nyt uskon että olis järkevää lopetella ja sammutella konetta, koska mamma herättää mut huomenna super aikasin- koska ollaan menossa somerniemen torille- jee. ( No ei vais, on se oikeesti kivaa :)

ps. postauksen kuvitti taas mamman koneen löydöt !

 ♥ veera