4.11.2009 - 18.9.2012 ♥

Mua itkettää ja surettaa nyt ihan kamalasti, mutta mä silti haluaisin kirjottaa tän postauksen ♥
Eli siis Duo kuoli tänään, sairauksien uuvuttamana. Oltiin eilen äitin kanssa käyty lääkärissä vauvvan kanssa, ja Duo sai jos jonkinnäkösiä lääkkeitä ja hoito-ohjeita. Papereissa luki, että suoli oli pysähtynyt, ja keuhkoissa ahtautumaa. Tänä aamulla sitten kun piti lääkkeet antaa, äiti huomas vauvvan tosi huonokuntosena makaamassa häkinpohjalla. Huolestuin tietysti heti ihan kauheesti, mutta toivoin että se on vaan eilisistä lääkkeistä väsynyt. Pyysin äitiä nostamaan sen sieltä mun syliin, koska en ite pystyny. Istuin sitte siinä mun tuolilla ja totesin, että nyt on marsu kyllä tosi huonona. Äitinkanssa kuitenkin koitettiin antaa sille vähän ananasmehua jossa oli pilkottua heinää, että sais sen suolen toimimaan, mutta Duo ei nielly mitään ja oli tosi väsyneen olonen. Siitä sitte alko odotus. Duo makas mun sylissä ja mä ja äiti siliteltiin sitä kokoajan ja itkettiin. Varttitunti meni, ja sitten kaikki oli ohi ♥ Duoa ei enää satu, ja hyvä niin- vaikka olisin kyllä mielelläni vielä monta vuotta siitä pitänyt huolta ♥♥

Monet varmaan ajattelee, että ei mikään marsu voi olla niin rakas, sehän vaan syö, juo ja nukkuu, ja juoksee häkissä pää viidentenä jalkana karkuun, jos koittaa silittää.

Ei, Duo oli erilainen. Kun tuli huoneeseen ni se pomppis korokkeiden päälle kuikuttelemaan, ja juoksenteli vapaana mun huoneessa. Duo tykkäs ulkoilusta, ja rakasti ruokaa. Toisinaan jos heräsin aikasin aamulla, ja näin Duon olevan hereillä ja kyttäämässä mua, otin sen mun viekkuun, ja nukuttiin sitten yhdessä muutama tunti ♥ Mulla on kauhee ikävä mun marsua, enkä tiedä miten nyt pärjään.
Kun Nipsu kuoli, ni mulla oli Duo lohduttamassa, ja mun oli pakko jaksaa, koska se tarvitsi hoitoa.
Nyt mun huone on ihan autio ja hiljainen. Onneks vietin yhden yön Duonkanssa makoillessa, ja kokoajan kerroin sille kaikkea, miten rakas se mulle on, ja miten paljon se mulle merkitsee. Nyt se ainaki tietää, että mami välittää siitä, ei väliä missä se on, tai missä mä oon ♥

Onneks oon kokenu Duon kanssa niiiin paljon hyviä, kivoja ja erilaisia asioita, että sitä otusta en kyllä koskaan unohda- en millään. Kukaan ei koskaan tuu korvaamaan Duoa ♥

 I love you most ♥ .. Even when you'r gone ♥

Jos teillä jollakulla on joku lemmikki, niin viettäkää sen kanssa jokainen päivä- niinku se olis viimenen ♥

 Mahdotonta kuvitella, että nyt se on ohi. En tuu näkemään, kuulemaan, silittämään tai halimaan tätä ihanaista enää ikinä ;( Kaikki parhaat kuolee ensin ♥

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥ Hyvää yötä, lepää rauhassa ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

nyt ärsyttää ♥

Tälläkertaa otsikko ei oo mistään biisistä, vaan ihan tän hetkisestä mielialasta :D Tosiaan tässä tunnin jos toisenkin koitin väsätä Welles- sivua, josta kaikki kiinnostuneet vois lukee meidän tekemisistä. Kirjotin pitkän sepustuksen sinne, ja lisäilin kuviakin. Julkaisuvaiheessa se ei sitten tullutkaan minnekkään, ja kun vihdoin selvitin ongelman, ja koitin kopioida tekstiä- että voisin liittää sen oikeaan paikkaan, niin tittiditii !! Siinä kun koitin liittää tekstiä, niin sainkin uudelle sivulle vaan yhden kuvan, vaikka aivan satavarmasti koko litannian sieltä kopsasin .. Voi perse. Ehkä yritän joskus toiste uudestaan, vaikka vähän ( aivan saatanasti ) pänniikin.

Olin eilen Liljankassa top secret paradisessa kuvailemassa ja käppäilemässä. Saatiin hienoja kuvia, ja muutama tunti siellä vierähtikin. Ihana paikka, ja odotan jo innolla kun pääsen kuvailemaan vähän aurinkoisenpana päivänä uudestaan ! Kotimatkakin sitten vähän venähti, vaikka Liljalla olikin kiire. Nimittäin hiekkateillä oli paljon kotiloita, ja kun sitten vahingossa löydettiin muutama melkeen kuivunu- ja kuoleman rajamailla seikkaileva yksilö, niin oli sitten pakko alkaa pelastus operaatio ! Tosin .... Tää pelastusoperaatio ei jäänytkään vaan yhteen kotiloon, vaan ainakin kymmeneen, ja kastematoonkin vielä lopuksi.
Tällä meidän kuvauspelastus- reissulla nähtiin myös aivan törkeenmonta Kanadanhanhea ! Aluks niitä ei kovinkaan näkyny- kuulus vaan. Mutta myöhemmin oli taivaalla niin paljon mustia pilkkuja, ettei kaikkia saanut edes kuvaan :o Ja kotimatkalla yhdelle pellolle oli laskeutunut sellane lauma, etten oo eläissäni vastaavaa nähnyt !

Mutta nyt ! Mulla on ihan maaaahdottomasti kuvia, joten nauttikaas ( tai skipatkaa, miten vaan :)

Ku koitettiin mennä lähemmäs peltoa kuvaamaan mitälie kauraheiniä, niin kuulu heinikosta- ihan siitä meidän vierestä kamalaa piipitystä. Saatiin Liljankanssa paskahalvaus, koska ajateltiin, että astuttiin jonkun pikkusen otuksen päälle. Onneks ei kuitenkaan löydetty mitään vahingoittunutta, tai kuollutta elukkaa, eikä mitään jälkiä, että ehkä vaan pelästys taikka jotakin.

Vouu rakastan tota junaratasiltaa ♥ Se on tosi pelottava ja samal niin hieno ! Oli vähän sellast You Only Live Once- fiilinkii ilmassa, ku tuolla radalla kuvailtiin ! Eihitto toi paikka on ihana !!

Loput kuvat onki sitte jo aikasemmin kuvattuja ! Kiitos Hannalle kameran lainaamisesta ♥ ( ps. josset tiennyt että lainasin sitä niin mä lainasin sitä :) )

Kauheesti taas kuvia. Odotan kyllä kovasti sitä, kun saan rippirahaa, ja voin ostaa oman järkkärin :) ♥
Mutta jep ! Nyt koitan taas saada Welles- sivua jotenki tänne !
Palaillaan pupuset ♥

♥ veera

Miksi jokainen kukka on erilainen, niin erilainen silti samanlainen ♥

Taas saan pahoitella taukoa, joka blogirintamalla on jälleen ollut. Oon koittanu vähentää koneen ääressä möhnöttämistä, ja panostaa kouluhommiin- niitä kun ainakin ihan riittämiin olis.. Ja kun kavereitakin olis kiva nähdä.

Muttamutta.

Viikot on tässä menny mukavasti kouluhommien parissa. Totesin tässä, että koulu vie ihmisiltä kyllä tosi paljon vapaa-ajasta, kun aina pitäis lukea jotain kieltä tai muuta, kuten historiaa tai kemiaa .. Lisäks meidän pitäis kerätä 40 kasvia, liimata ne vihkoon ja nimetä ne. Sekään ei mikään pikkuhomma ookkaan........

Oon edelleen harvinaisen epätyytyväinen meidän koulun lokerosysteemiinkin. On tosi ärsyttävää kyykkii siel lattiatasossa. Miljoonatuhatta kertaa ärsyttävämpää tästä tekee se, että mokkerit tietysti sai ylimmät lokerot.. Ja seiskaluokkalaiset " badd-ass " - pojat tulee ja potkii sen lokeron lukko- asentoon, että näkis kun laitan koodini siihen, ja että pääsis murtautumaan sinne ..... Osa myös muuten vaan vittuilee.

Lokeroilla ei tietenkään myöskään saa istua, koska opettajien mielestä just sillon, kun istun maassa, ni tulee tulipalo ja palomiehet juoksee salamana sisään ja mä olen niiden kulkureitillä, tai sitte joku räkänokka mokkeri tulee rillitvinossa eikä sitte nääkkää mua ja kompastuu  ( hehheh >:)

Tässä mun luonnollinen väri, teille jotka ette usko että oon tosissani ollu joskus blondi :) Näissä oon tosin ton tumman värjänny, kuten saatatte huomatakkin. Nä kuvat on siltä mun pissis aikakaudelta, joka nyt toivottavasti onjo jäänyt unholaan !!

 Nojoo, lokeroista voisin vinistä vaikka kuinka kauan ja paljon, mutta jos vaan jättäisin tän aiheen ihan suosiolla. Meillä oli tiistaina valokuvaus, ja vähän jäi hampaankoloon se, kun just ennen sinne valokuvauspaikalle istumista olin peilistä kattonu, että nyt naama näyttää ihan tyydyttävältä, että paremmin en sitä ainakaan olis saanu. Kuitenki siinä penkillä sitten väänsin jonku karmeen irvistyksen, ja ku vilkasin sen kuvaajan läppärin ruudusta, ni mun hiukset sojotti ja mun naama huusi halleluujaa.. Että ei tälläkään kertaa kovin hemaisevaa kuvaa ole tulossa...

Kavereitakin oon kivasti ehtiny näkemään ! Janitankanssa olin tänään niillä, ja ai että ku oli nannaa pyöräillä ylämäkeen, ja tietysti myös vastatuuleen sinne- about 5 kilsaa.. Mutta eipä se mitään, kun Janitalla odotteli ehkä maailman söpöin vauva, jonka kanssa leikittiin. ( Voinkohan mä edes sanoa noin, koska se vaan makas ja ihmetteli, että eipä sen kanssa kait kauheesti leikkiä voi :D ). Valaistuin kyllä tosi monesta asiasta, esimerkiksi siitä, että vauvoillakin on kynnet ja kulmakarvat, ja että vauvoilla on heti synnyttyään silmät auki, toisinku koiranpennuilla ne aukee vasta paljon myöhemmin. Ja kyllä, myönnän että oon aika tietämätön vauvvoista, mutta oon vaan muutaman kerran aikasemmin ollu niinki lähellä vauvaa, ja voin ehkä myöntää, etten yleensä kauheesti edes sellasista välitä.

No mutta jep, eipä tällä kertaa muuta. Koitan ottaa itteeni niskasta kiinni ja postailla pian uudestaan :)
Kiitos muuten lukijoille, jotka ette kyllästy mun postauksiin, ja teillei uusille, joita on mun hiljaiselon aikana tullut lisää ♥ Thank you all !

♥ veera